Seuraavassa tekstissä esiintyy angstausta, aikuisen kiukuttelua ja mahdollisesti rumaa kielenkäyttöä.

1. Naperon käskettiin kolme päivää sitten siivota huone. Ikävä kyllä hän on maailman hitain lapsi (nämä terveiset sain myös leirin ohjaajilta). Kyseessä on ehkä parin tunnin homma, kuitenkin valvon nyt neljättä päivää siivouksen etenemistä. Periaatteessa napero ei tee muuta kuin syö, käy vessassa ja menee jatkamaan siivousta. Käytännössä Ebba vain seisoo keskellä huonetta ja haaveilee. Jollen erikseen joka asian kohdalla sano, mihin se laitetaan, mitään ei tapahdu. Ebba saatttaa poimia lattialta esineen ja tuijottaa sitä puoli tuntia, ja jollei ole siihen mennessä keksinyt, mihin sen laittaisi, saattaa laskea sen takaisin maahan. Aivan ilmiselvät roskat eivät olekaan roskia vaan naperon aarteita, eikä niitä missään nimessä saa heittää pois. Äsken napero tuli viivotin ja kumi kädessä kysymään "Mihin nämä laitetaan?" Siinä kohtaa piti kyllä purra kieltä. Mihinköhän? Penaaliin? Daa... Ei minkäänlaista omaa ajattelua havaittavissa viimeiseen kolmeen päivään. Nyt olen kyllä kovana, ja jos huone ei ole siisti ennen pesäpalloharkkojen alkua, jää harkat käymättä.

2. Minä hioin mummon vanhaa kapiokirstua lego-laatikoksi naperolle. Olen tehnyt sitä tuossa keittiössä, mistä minulla on suora näköyhteys naperon huoneeseen. Käytössä minulla oli sellainen sähkökäyttöinen hiomakone, jonka johdossa oli joku kosketushäiriö, eli se toimi vain tietyssä asennossa. Eipä toimi enää. Kun olin saanut kaksi sivua hiottua, koneesta pääsi valkoinen savu, jota seurasi sininen kipinä ja liekki, ja jonka ilmaantuessa pimenivät valot keittiöstä ja naperon huoneesta. Hetken aikaa pelkäsin, että syttyy tulipalo tai että saan sähköiskun, mutta niiltä onneksi vältyttiin. Hiominen siirtyi kyllä käsipeliin. Palanut sulake pimensi onneksi vain Ebban huoneen ja hänen vaatekomeronsa ja toisen puolen keittiöstä. Hella siis onneksi toimii, tässä kiukutessa tulee nimittäin nälkä! Liesituuletin sen yläpuolella kuuluu kuitenkin ilmeisesti siihen puoliskoon, joka ei saa sähköä. En osaa vaihtaa sulaketta. Mies saa tehdä sen tultuaan töistä.

3. Sähköyhtiöt! Meille soiteltiin koko kevät Suomen energialta ja tuputettiin sähkösopimusta. Lopulta Janne suostui. Suomen energiayhtiön piti sulkea sopimus kymenlaakson sähkön kanssa. Huhtikuun piti olla ilmainen kuukausi ja sähkön luonnollisesti halvempaa. Keväällä tuli sähkölasku kymenlaaksonsähköltä aikavälillä maalis-huhtikuu, sen maksoin vielä mukisematta, kun ajattelin että maaliskuu kuului vielä vanhaan sopimukseen. Nyt tuli uusi lasku touko-kesäkuulta. Mitä kettua? Eihän meillä pitäisi enää edes olla Kymenlaakson sähkön liittymää! Soitan sinne. "Ei täällä näy, että tätä olisi milloinkaan suljettu tai että teillä olisi toista sähkön tarjoajaa". Lopetan puhelun ja soitan Suomen energiayhtiöön. WTF? "Me ollaan täältä useamman kerran yritetty sulkea sitä teidän liittymää, mutta sieltä kymenlaakson sähköltä tulee aina vastaus, että ei onnistu. Teillä on varmaan määräaikainen liittymä (WTF?). Meillä ei ikävä kyllä ole resursseja ilmoittaa näistä liittyasiakkaille, kun nämä tehdään sähköisesti." Loistavaa palvelua! No minäpä soitan kymenlaakson sähkölle ja tiedustelen liittymäasiaa. "Teillä on ihan tavallinen liittymä, kyllä siitä pitäisi eroon päästä. Minä soitan tuonne puolelle, joka hoitaa näitä kilpailutusasioita ja kysyn miksi se ei ole onnistunut. Soitan teille sitten takaisin." Kaksi tuntia olen odotellut sitä puhelua nyt...

4. Kanit! Minun piti eilen lukita kanit häkkinsä. Mullan levittämisen parvekkeelle olisin vielä kestänyt, mutta ne söivät myös heinäseipäistä tehtyjen tikkaiden alapäät. Kanejahan ne toki vaan ovat, joten jyrsiminen ja kaivaminen kuuluu niiden luontoon. Sikäli minulta löytyy sympatiaa niitä kohtaan, toisin kuin sähköyhtiöitä kohtaan....