Ensimmäinen edes etäisesti askarteluun viittava päivitys aikoihin...

Minä vihaan mun ankeaa toimistoani. Aina kun istun siellä, alan räpeltää jotain sen piristykseksi. Tehokkaasti käytettyä työaikaa siis...

Aivan ensimmäisenä rakensin alttaritaulun. Siinä on siis muunnelma Kotkan kirkon alttaritaulusta, katkelma jouluevankeliumista ja laulun sanoja. Silloin vissiin elämä pelotti? Tämä siis pappisvihkimysvaiheessa:

Piristämään toimista halusin jotain vihreää. Joten hankin huonekasvin, jonka nimesin Elvikseksi. Kukkakeppiin otin tekstin korinttolaiskirjeestä: Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Ollessani kesän pois Elvis kärsi nestehukasta ja nyt se mietelauseineen toimii lähinnä vitsinä:

Sittemmin vanhojen kirjojen hyväksikäyttö askartelussa sai minut innostumaan ja ensimmäisenä sai kyytiä lahjoituksena saamani nuotiton virsikirja ja kammottava muovinen kynäteline, jonka perin edeltäjiltäni.

Sibeliusmonumenttilainen design on ehkä vähän liikaa mun makuun, mutta rullien pyöritteleminen sivuista oli hauskaa. Nyt tarvisi vaan hankkia nätimpiä toimistotarvikkeita :D

Seuraavana kirjasta vääntyi muistilapputeline:

Huomasin muuten, että mun käyntikorteissa lukee vs. seurakuntapastori. Enää en ole vs. vaan ihan virassa. pitäisikö tilata uusia? :)